viimeistä kertaa

Nyt alkaa aika täällä käydä todella vähiin. Pakkasin kamat ja ne odottaa tossa ovensuussa, lento PE:stä Jo'Burgiin lähtee 17.35 paikallista aikaa, Jo'Burgista Lontooseen 21.15 ja perillä Helsingissä siis 15.15 torstaina.

Viimeinen päivä täällä sujui pienin ongelmin. Ainoat miinuspuolet oli (on) takapihalla vieläkin seisova surffilauta ja vuokranantajan kanssa käyty keskustelu, jonka hän korrektisti päätti lyömällä luurin korvaan. Sain kuin sainkin R2000 panttini takaisin, mutta kiistaa syntyi vielä petivaatteista, joista maksettiin R200 (<20€) pantti. Hänen mukaansa kyse oli kuitenkin käyttöoikeudesta.

Nyt siis tapahtuu seuraavaa: koska täällä laskutetaan siivoojaa kadonneista tavaroista, otan petivaatteet kuitenkin mukaan mutta ajattelin jättää kirjeen meidän leppoisalle vuokratädille, johon laitan tunnustuksen, yhteystietoni ja suomen poliisin numeron. Ehkä jos oikein innostun niin lisään kommentin viestistä seuraavien kansainvälisten opiskelijoiden sähköpostilistalle (siihen pääsee aika helposti käsiksi), jossa kerron, että tähän taloon ei kannata muuttaa, koska vanha vuohi ei oikein ymmärrä vuokranantajan velvollisuuksien päälle. Olipas pitkä lause ja hieman ehkä arvolatautunut...

Eiliset läksiäisbileet meni leppoisissa merkeissä eikä kukaan oksentanut kenenkään parvekkeelta mihinkään (kuten suomalaisten läksiäisissä täällä on tapana). Grillailtiin, otettiin muutamat oluet ja katsottiin EM-futista. Mun biletunnelmaa hiukan latisti tieto siitä että ne tosiaan on viimeiset bileet tällä porukalla. Kummaa miten vajaassa puolessa vuodessa ehtii kiintyä ihmisiiin. Nyt joku mun aiempia kommentteja kuullut saattaa vetää kahvit väärään kurkkkuun...

Päivän fiilis on kuitenkin loistava ja tuntuu siltä että oon valmis lähtemään pois. Kivaa on ollut ja muistoja jäi, ei kuitenkaan kuvien muodossa koska en omista kameraa. Iso Kiitos teille kun jaksoitte lukea ja satunnaisesti jopa kommentoida. hymiö, joka vinkkaa silmää.

Suomessa nähdään!

kolme päivää jäljellä

Noniin, Afrikka alkaa sitten olla nähty. Neljä ja puoli kuukautta meni nopeammin kuin osasin odottaa. Käteen jäi kuitenkin paljon ja täytyy sanoa että ehdottomasti oli vaivan arvoista.

Tulin taas eilen takaisin PE:hen viikon lomalta. Opiskelu oli niin rankkaa että pitäähän siitä jotenkin yrittää palautua. Otin hollantilaisen kämppiksen mukaan ja lähdettiin katsastamaan itärannikkoa. Vuokrattiin auto ja saatiin mittariin kaiken kaikkiaan 1450 kilometriä. Aluksi tarkoitus oli mennä Durbaniin asti, mutta matkaan tuli hieman mutkia ja lopulta päädyttiin reittiin PE-Grahamstown-Chintsa-Coffee Bay-Chintsa-PE.

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastusta. Tai oikeastaan toista, koska huhujen mukaan lastenvahti pakotti mut neljävuotiaana talleilla hevosen selkään, itsellä ei ole paljonkaan muistikuvia. Lapsuuden traumoista huolimatta päätin hankkia uusia. Kellothan pitäisi alkaa soida siinä vaiheessa kun huomaa että kypärässä ei ole hihnaa, jalka jää jumiin siihen saakelin jalansijaan, hevonen ei tottele ja omassa päässä soi länkkärimusiikki ja on pakko vetää täysillä. Tipuin siis vaan yhden kerran. Mun hevonen koitti kesken kontrolloimattoman laukan potkaista takaa lähestyvää hevosta ja itse otin siinä kohtaa satulan pois persauksen alta ja päätin aloittaa rodeo-tyyppisen ilmalennon, jättäen kuitenkin jalkani hieman jumiin. Onneksi vastaanotin kuitenkin suurimman osan iskusta päälläni, joten mitään vakavaa ei sattunut…

Seuraavana päivänä siirryttiin astetta isompiin ja kokeiltiin norsuja. Norsut eivät laukkaa, joten se oli vähän leppoisampaa. En kyllä tiennyt että niiden maksiminopeus on jossain 45km/h (!) paikkeilla ja että uintikin sujuu ihan kivasti. Tulipahan taas kokeiltua jotain uutta. Elefantit on mahtavia, suosittelen kokeilemaan seuraavalla Afrikan tai zoolandian matkalla. Reissu oli kokonaisuudessa oikein rentouttava ja viimeinen irtiotto Afrikassa.

Vietettiin yksi päivä ja yö Coffee Bayssa paikallisen Xhosa-perheen luona. Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Asuttiin mutamajassa, jonka siivoaminen hoidettiin lehmänpaskalla. Oikeesti. Syötiin ja eleltiin perheen kanssa, hengailtiin niiden pojan kanssa (ainoa joka puhui englantia) ja osallistuttiin vähän askareisiin. Perheeseen kuului 9 henkeä mukaan lukien mummo ja parit serkut. Muutamia eroja löytyi heti, esim sähkö ja juokseva vesi puuttui, kuten myös vesssapaperi. Toisaalta, eipä siellä ollut vessaakaan...

Keskiviikkona onkin sitten lähtö. Mikäli British Airways hoitaa hommansa niin oon takaisin Suomessa ja Helsingissä torstaina kello 15.15. Mahtavaa! Pian nähdään!